Komeista keleistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi kalantulo oli aika nihkeää. Onneksi lapset sentään ongella saivat ahvenia. Toiseksi viimeisellä reissulla lähdin jo aikaisin aamulla kalaan. Meloin muutaman kilometrin päähän ja löysin sieltä ruovikkoisen nimenkärjen ja myös muutaman hauen. Parikiloinen jäi kuitenkin näistä suurimmaksi.

Viimeisenä iltana lähdin vielä tietysti kalalle. Taas kerran kelit olivat kohdallaan ja nautiskelin kyllä aivan täysillä näistä maisemista.

Olin jo paluumatkalla, viimeisen ruovikon kohdalla ennen mökkirantaa ja ajattelin vielä siitä yrittää vaikka alkoikin jo hämärtää. Etenin ruovikon laitaa pikkuhiljaa ja yritin heittää mahdollisimman tarkasti. Eli aivan ruovikon laitaan, mutta ei liian pitkälle, ettei perho jää kiinni. Erään hyvän heiton jälkeen ehdin ottaa yhden vedon siimaa sisään kun siima pysähtyi. Hetken luulin siiman tarttuneen ruovikkoon, mutta sitten kävikin ilmi, että varsin pirteällä tuulella oleva haukihan se siellä. Muutaman metrin hauki tuli kiltisti, mutta kun lisäsin painetta, hauki painui takaisin syvälle ruovikkoon. Väänsin ihan kunnolla vastaan, hauki tuli muutaman metrin ja hyppäsi sitten kokonaan ilmaan. Tässä vaiheessa selvisi, että ihan mukavan kokoinen kala siellä oli. Ja todella pirteässä kunnossa! Hauki vei useita kertoja siimaa pitkän matkaa, junnasi syvemmälle ja hyppäsi ilmaankin vielä kolme kertaa, onneksi kuitenkin pysyi kiinni. Vääntöä jatkui hyvä tovi, kunnes sain pötkylän uitettua punnituspussiin. Koukku irtosi pussissa helposti hauen suupielestä, Sitten nopea melonta mökkirantaan, punnitus, kuva ja kalan vapautus. Hyvä mieli jäi tästä reissusta.