Jackson kayak Skipper


Jackson tuo markkinoille lapsille tarkoitetun kalastuskajakin. Mielestäni hieno idea!






0 kommenttia:

Mökkiviikko Kyyvedellä


Joka kesä perheen kanssa vuokrataan mökki jostain viikoksi kesäloman aikana. Tänä vuonna paikaksi valikoitui Kangasniemi. Mökki sijaitsi Luusniemessä aivan Kyyveden rannalla. Nämä mökkilomathan pääasiassa vietetään perheen kanssa yhdessä, mutta tällä kertaa oli auton katolla myös kajakki ja sitä oli tarkoitus käyttää. Ja niin käytettiinkin. Sen lisäksi, että minä kalastin, vaimo kävi omilla melontareissuilla ja kumpikin lapsista opetteli melonnan alkeita sylissä isuten. Pieni kipinäkin saattoi tuosta tarttua...

Maisemat Kyyvedellä olivat kalasteluun kohdallaan ja kelikin suosi melko hyvin. Ensimmäisen reissun tosin kalastin sateessa, koska oli vain pakko päästä vesille.. Jatkossa ilma olikin sitten enemmän tämän kuvan kaltaista.


Komeista keleistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi kalantulo oli aika nihkeää. Onneksi lapset sentään ongella saivat ahvenia. Toiseksi viimeisellä reissulla lähdin jo aikaisin aamulla kalaan. Meloin muutaman kilometrin päähän ja löysin sieltä ruovikkoisen nimenkärjen ja myös muutaman hauen. Parikiloinen jäi kuitenkin näistä suurimmaksi.

Viimeisenä iltana lähdin vielä tietysti kalalle. Taas kerran kelit olivat kohdallaan ja nautiskelin kyllä aivan täysillä näistä maisemista.


Olin jo paluumatkalla, viimeisen ruovikon kohdalla ennen mökkirantaa ja ajattelin vielä siitä yrittää vaikka alkoikin jo hämärtää. Etenin ruovikon laitaa pikkuhiljaa ja yritin heittää mahdollisimman tarkasti. Eli aivan ruovikon laitaan, mutta ei liian pitkälle, ettei perho jää kiinni. Erään hyvän heiton jälkeen ehdin ottaa yhden vedon siimaa sisään kun siima pysähtyi. Hetken luulin siiman tarttuneen ruovikkoon, mutta sitten kävikin ilmi, että varsin pirteällä tuulella oleva haukihan se siellä. Muutaman metrin hauki tuli kiltisti, mutta kun lisäsin painetta, hauki painui takaisin syvälle ruovikkoon. Väänsin ihan kunnolla vastaan, hauki tuli muutaman metrin ja hyppäsi sitten kokonaan ilmaan. Tässä vaiheessa selvisi, että ihan mukavan kokoinen kala siellä oli. Ja todella pirteässä kunnossa! Hauki vei useita kertoja siimaa pitkän matkaa, junnasi syvemmälle ja hyppäsi ilmaankin vielä kolme kertaa, onneksi kuitenkin pysyi kiinni. Vääntöä jatkui hyvä tovi, kunnes sain pötkylän uitettua punnituspussiin. Koukku irtosi pussissa helposti hauen suupielestä, Sitten nopea melonta mökkirantaan, punnitus, kuva ja kalan vapautus. Hyvä mieli jäi tästä reissusta.




0 kommenttia:

Kuusamo 2015


Odotettu kesäreissu kalakaverin kanssa oli päätetty suunnata Kuusamon kuuluisille taimenjoille Kuusingille ja Kitkalle. Taimenen tila tuolla on aika huono, kuten monessa muussakin paikassa ja kovia odotuksia ei sen suhteen ollut. Ennemminkin lähdettiin nauttimaan kalastukselle pyhitetystä ajasta ja komeista maisemista. Toki olisihan sitä kalaa lopulta saanut edes vähän enemmän tulla, edes harjusta, mutta minkäs teet... Heinäkuun ensimmäinen viikko tuolla kierreltiin, joka päivä eri kalapaikalla. Alla muutama kuva reissusta.


Kamat mökkin ja joelle


Paljon vettä Hevonperseessä


Illan viilentyessä sumu nousee ja hyttyset häipyvät.

Hyvän näköisiä paikkoja Vihtamutkilla.

Saarikosken kuohuja.

Saarikoskella, kodan edustalla olevassa suvannossa näkyi pintakäyntejä.

Harjuksiahan ne, muutama erehtyi perhoihinkin.

Kitkajoen alaosalta, Päähkänän läheltä

Komeat oli maisemat, mutta kalat laihassa liemessä.


0 kommenttia:

Reissua pukkaa..

5.7.15 0 Kommenttia

Vähän on ollut taukoa kirjoittelusta.. Katsotaan saisiko tulevista päivistä jotain kerrottavaa..


0 kommenttia:

Pääsiäisen reissut


Pääsiäisen pyhinä tarjoutui perheelliselle harvinainen tilaisuus, oli mahdollisuus kahteen peräkkäiseen kalastuspäivään!

Lauantai 4.4.


Lauantain reissu suuntautui samalle lähtöpaikalle kuin viimeksikin. Yöpakkasia on riittänyt ja sulat paikat ovat vielä vähän kortilla, joten otin varman päälle.
Tällä kertaa lähdin toiseen suuntaan kuin viimeksi ja sieltäkin sulaa vuolletta tuntui löytyvän. Vaan kaloja ei. Haravoin hyvän näköisiä ruovikonreunoja, mutta kaislikoiden krokotiilit eivät antaneet merkkiäkään itsestään. Tähän aikaan hauet varmaan kerääntyvä kutulahtien edustoille ja nämä paikat eivät kyllä varsinaisia kutulahtia olleet, joten se selittänee kalojen poissaolon.
Keli oli kyllä aivan hyvä hauen kalastukseen, pilvistä, pieni tuuli ja taivaalta sateli hiljalleen vettä tai räntää. Välillä toki oli poutaakin.
Olin kalastellut sulan alueen loppuun asti ja palailin toista laitaa takaisin päin, kun tunsin perhossa hennon nykäyksen. Luulin ensin sitä kaislaksi, mutta laiska jumputus paljastikin päivän ensimmäisen kalan jääneen koukkuun. Vinssasin kiloisen pulikan kajakin viereen ja irrotin koukusta. Hauki oli aivan täynnä matoja, joten tämä oli varmaan ollut pidempään pohjan tuntumassa mököttämässä. Pienikin kala antaa uutta virtaa, joten uudella innolla viskoin perhoa kohti kortteikkoa. Muutaman kymmenen metrin päästä tapahtui edellisen toisinto ja aivan samankokoinen kala kävi taas irrotettavana. Sitten ei taas mitään.
Rantauduin evästauolle hiomaan suunnitelmaa. Päätin suunnata vielä samaan suuntaan josta kauden avauksessa kalan sain, siellä suunnalla olisi myös lahdukka jossa ehkä jonkinlaista kututoimintaakin voisi olla, ehkäpä siis kalojakin.
Tankkauksen jälkeen uudestaan vesille siis. Puolen tunnin kalastuksen jälkeen, uuden ruovikon lähettyvillä pudotin taas ankkurin veteen. Plumps - ja jäin hölmönä tuijottamaan kädessäni löysänä roikkuvaa köydenpäätä. Lenkki, johon ankkuriköysi oli sidottu oli pultilla kiinni ankkurissa ja tämä pultti oli päättänyt löystyä ja lopulta irrota. Ankkurini oli siis nyt jonkan pohjassa js sinne jäisi. Se tekisi loppupäivän kalastuksesta entistä haastavampaa, mutta eipä siinä, eteenpäin...
Iltapäivä alkoi lopulta kääntyä illaksi, tuuli tyyntyi ja aurinkokin pilkahti välillä. kalatahtumia ei vaan kuulunut, joten meloin takasin rantaan ja pakkasin kamat tämän päivän osalta. Huomiselle olisi pakko keksiä uusi paikka, tämä oli nyt nähty.



Sunnuntai 5.4.


Maanisen karttojen selailun jälkeen päädyin tekemään pienen listan mahdollisitä paikoista, jotka olisivat mahdollisesti jo sulia ja joista kajakin ehkä saisi vesille. Joka tapauksessa olisi selvää, että nyt tutustuisin uusiin alueisiin ja sehän on jo sinänsä lupaus seikkailusta...

Ensin kävin vilkaisemassa pienehkön metsälammen, jossa olin vuosia sitten vieraillut kelluntarenkaalla. Paikka oli ihan lupauksia herättävä silloin. Nyt se tosin oli tukevasti jäässä. Ja kajakin roudaus rantaan tulisi olemaan maaston takia hikinen savotta, vaikka matkaa ei ole paljon, No, se savotta jäi vielä kesemmälle.

Seuraavana kohteena tahi ajatuksena oli mennä Kyllönjoen kautta Ilmoilanselän pohjoispäähän tai siten Pinteleen eteläpäähän. En kuitenkaan löytänyt sopivaa kajakin vesillelaskupaikkaa täältä, joten haaveeksi jäi.
Siirryin Pinteleen pohjoispäähän ja sieltähän löytyi sillan pielestä mainio vesillelaskupaikka.
Kävin ensin katsomassa Pinteleen pohjoisosan ruovikoita, mutta jää olikin vastassa aika pian, joten pitkälle ei päässyt. Vesi oli melko kirkasta ja aurinkokin paisteli, olipas tämä mukavaa. Kaloista ei tosin havaintoja.



Vaihdoin suuntaa alavirtaan päin ja meloin kohti Mallasvettä. Matkalla taas muutamien hyvän näköisten paikkojen kokeilut ilman tulosta.
Ruotsilanselkä olikin yllättäen auki mukavasti ja näytti siltä, että loppupäivä kuluisikin sen paikkoja katsellessa. Järvi on kuitenkin karu ja ilman kokemusta haukipaikkojen etsintä menee lähinnä ruovikoiden perusteella. Kun eteläranna ruovikot oli katsottu, seuraava hyvännäköinen paikka näyttikin olevan toisella rannalla Paskosaaren Itapuolella. Matka näytti aika pitkältä, mutta olihan tässä aikaa joten kokkka kohisten kohti parempia paikkoja. Vartin melomisen jälkeen olinkin pelipaikoilla ja nyt kyllä näytti hyvältä. Syvemmän veden reunalla tynkäkaislalauttoja, jotka tiivistyivät rantaa kohden tiheämmäksi ruovikoksi. Jos minä olisin hauki, niin täällähän minä kevättä odottelisin!



Paikan lupaavasta ulkonäöstä huolimatta tapahtumia ei vaan ollut. Yritn eri uittotapoja perholle, vaihtelin perhoja  ja yritin kuumeisesti etsiä parhaat taskut joista kalan voisi yhyttää. Ilman tapahtumia se keskittyminen kuitenkin pikkuhiljaa alkaa herpaantua. Ja silloin se tietysti tapahtuu. Olin juuri nostamassa perhoa uuteen heittoon, kun aivan kajakin vieressä roiskahtaa kunnolla. Kalan kylki näkyy selvästi kun kohtuullisen kokoinen hauki kääntyy perho suussaan kohti syvempää vettä. Nyt vasta tajuan antaa vastaiskun, mutta olen toivottoman myöhässä. Kaksi painavaa jumpsautusta ja kala on irti. Kirosana lipsahtaa ääneen, mutta ei ihan tosissaan. Miten hieno kokemus! Adrenaliini virtaa suonissa ja hetki on pakko huokaista. Tämän taki tätä tehdään! Vaikka kala selvisi voittajana, oli kokemus ja se hetken sähköinen taphtuma niin vahva, että taas jaksaa keskittyä ja kalastaa loppupäivän.
Jatkoin ruovikoiden kampaamista entistä raivokkaammin, mutta ilman tulosta. Evästauko auringonpaisteessa järvenselälla mastui silti hyvältä.
Evästauon jälkeen jaksoin vielä tunnin verran paiskoa sutia ruovikkoon, mutta lopulta oli nostettava kädet pystyyn antautumisen merkiksi. Joko tässä ei ollut enempää kalaa, tai sitten en vaan osaa. Joka tapauksessa aika meloa takaisin. Paluumatka sujui mukavasti, näköjään tuollainen 3-4 km/h on mukava matkavauhti tuolla kajakkimallilla ja minun tekniikallani. Melontatekniikka kun tästä vielä paranee, niin pitänee myös testata miten pitkää lenkkiä jaksaa tehdä.

Pääsiäisen kalasteluista jäi aika vähän siis käteen, raitista ulkoilmaa, paremman kalan tärppi ja ankkuritappio. Mutta oli se vaan taas hienoa ja ei malta odottaa koska pääsee uudestaan. Ehkä sitten paikkaa ei enää tarvitse valita veden olomuodon perusteella?

0 kommenttia:

Maailmanennätyshauki kajakista!

31.3.15 , , 0 Kommenttia

No nyt on ISO hauki. Tanskailaisella Finn Sloth Hansenilla kävi kunnon tuuri kun elämänsä kala kävi kiinni vieheeseen. Tämä hauki on ilmesesti suurin kajakista koskaan pyydystetty, Tanskan ja Skandinaivian suurin vapavälinein pyydystetty. 21.1 kg.....

Tässä videossa kalastaja kertoo mitä tapahtui.

0 kommenttia:

Pari hienoa videota Irlannista

31.3.15 , 0 Kommenttia


Tässä pari hienoa haukipätkää Irlannista:



Fly fishing for big Pikes - Part I from BlackBay on Vimeo.



Fly Fishing for Big Pikes - Part II from BlackBay on Vimeo.

0 kommenttia:

Kauden avaus.

Alkoi tuntua siltä, että kotona ympyrän kävely riittää ja vesille on päästävä. Kamat kasaan, kajakki katolle ja sulan kalapaikan etsintään. Pari ensimmäistä paikkaa olivat ohilyöntejä, olin arvioinut väärin jäiden lähtöajan ja nämä paikat olivat vielä enimmäkseen jään peitossa. Ainoan sulan kohdan  oli vallannut joutsenpariskunta, joiden puuhat vaikuttivat vaativan omaa rauhaa, joten siirryin eteenpäin.




Kahden suuremman järven välistä löytyy parin kilometrin kapeampi vuolle, jonka arvelin ainakin olevan sulana. Ja olihan se. Virallinen ajanotto kertoi, että 15 minuttiia meni siihen, että sain kajakin ja itseni taisteluvarustukseen. Aika kolea tuuli puhalteli, karvalakkikeli.

Vesille sitten. Meloskelin rauhassa ja katselin miltä näyttää. Molemmilla rannoilla oli hyvän näköisiä ruovikoita ja paikoitelleen ruovikoiden edessä oli metri tai pari jäätäkin vielä. Aika pian pääsin kalastuksen rytmiin ja kampasin ruovikoiden reunoja sekä hiukan syvemmältäkin välillä. Ei kuitenkaan vielä merkkejä kaloista.

Vaihtelin perhoakin, kunnes käteen osui talvella sidottu HD, jolla on aika veikeä uinti, se kääntyy poikittain tai melkein takaisinpäin aina vedon jälkeen. Värikin vaikutti sopivan pirteältä herättelemään kohmeisiä haukia.


Eipä tämäkään perho varsinaista jonotusta kajakkiin saanut aikaan, hiljaista oli. Se ei kyllä paljoa edes haitannut, kausi oli avattu ja kalastus maistui juuri niin hyvälle kuin pitääkin. Kun kalastus sujuu, sitä keskittyy täydellisesti siihen tekemiseen. Heittämiseen, perhon uittoon, seuraavan paikan katsomiseen. Kaikki turha, eli kalastuksen ulkopuolinen pyyhkiytyy mielestä pois.

Jonkun ajan päästä vaihdoin tuulen puoleiselta rannalta suojaiselle puolelle ja jatkoin tarkkaa kalastusta pitkin ruovikkojen reunoja. Ajelehdin ilman ankkuria juuri sopivalla vauhdilla ja huomasin kohdan, jossa ruovikon edustalla ollut jään reuna loppui ja ruovikko vaihtoi hiukan muotoa. Jotenkin tuli aika varma olo, että tuossa on pakko olla kala. Ja olihan siinä. Perho ei ehtinyt kulkea vedessä puoltakaan metriä kun sitä vietiin. Ensimmäisestä syöksystä luulin koukussa olevan todella ison kalan, mutta tälle olikin kertynyt voimaa ja pirteyttä kokoon nähden kummasti. Pidin kalaa aika tiukalla, sen verrran kun kasiluokan välineillä uskaltaa, mutta pintaan se ei heti tahtonut tulla. Hauki junnasi ja halusi aina kajakin alle suojaan. Pienellä riskillä hamusin toisella kädellä laukusta kameran kaulaan, onneksi hauki pysyi kiinni. Vääntö jatkui jonkun aikaa ja viimein sain kalan pinnalle. Olin tosiaan odottanut isompaa, mutta kyllä tuollainen hyväkuntoinen, noin neljäkiloinen tähän paikkaan kelpasi.


Perho oli syvällä hauen kidassa, onneksi sain sen kuitenkin irti melko helposti ja hauki potkaisi pirteänä jatkamaan kevään viettoa.

Siihen muutaman tunnin reissun saldo jäikin, mutta hyvällä fiiliksellä pakkailin kamat ja ajelin kotiin. Kauden avaus tuntui onnistuneelta. Melkein kaikki toimii, mutta ajatuksiin jäi, että jos joskus tulee isompia kaloja, niin pitää jotenkin järjestää mittaus ja ehkä punnituskin. Toinen asia mikä vaatinee huomiota on kameran suojaaminen vesiroiskeilta, Mutta tätähän tämä on, jatkuvaa virittämistä.



0 kommenttia:

Wilderness Systems A.T.A.K.


Wilderness Systems on julkistanut uuden kalastuskajakkimallin nimeltään A.T.A.K. (Advanced Tactical Angling Kayak)

Nolostuttavasta nimihirviöstä huolimatta uutuus vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.

Avonaista tilaa näyttäisi kajakissa olevan enemmän kuin aiemmissa malleissa ja jos vakaus on kohdallaan, tuosta on varmasti mukava kalastaa seisten.

Muotoilussa on pyritty minimoimaan tuulen vastusta, joten kajakin pitäisi pysyä vähän paremmin suunnassa ja paikallaan.

Kajakissa on valmiita paikkoja elektroniikalle (kaikuluotain, akku) ja huhutaan, että tähän olisi tulossa myös jonkinlainen sähkömoottori varusteena myöhemmin..

AirPro -istuimesta on lisävarusteena saatavissa uusi "3D" -versio, joka tällä kertaa mahdollistaa myös "nojailuasennon".









Wilderness Systemsin mainosvideo:



Chad Hoover esittelee Atakin ominaisuuksia:



Prototyypin testailua:

Lisää tietoa valmistajan sivuilla:
http://www.wildernesssystems.com/atak
http://www.wildernesssystems.com/kayaks/atak/atak-140

Atak vaikuttaa kiinnostavalta mallilta, saapa nähdä tuleeko niitä Suomeen ja pääseekö jossain kokeilemaan?

0 kommenttia:

Kalastuskajakkini

Kajakkini on koko komealta nimeltään WildernessSystems Ride 115 HI.

WildernessSystems on valmistanut kalastuskajakkeja jo vuosia. Minun pulkkani on rakennettu vuonna 2014. Nämä kajakit tunnetaan kestävinä ja toimivina peleinä. Ne eivät varmaankaan ole kevyimmästä päästä, mutta vakautta ja rakenteiden tukevuutta tuntuu löytyvän.

Tallissa lepäilevän yksilön mitta on 11,5 jalkaa, eli reilut kolme metriä. Painoakin tälle kaunistukselle on kertynyt (ainakin) 36 kiloa.

HI tarkoittaa hieman korkeammalla istuimella varustettua mallia.

Siinä se lavetti on. Parempia kuvia sitten kesemmällä.




Ostin kajakkini Bear & Waterista, josta sain oikein hyvää palvelua.


0 kommenttia:

Ensimmäinen kajakkikalastusreissu

Vesi on niin kylmää, että se on kovaa. Siksi muistelen hetken vielä viime syksyä, ennenkuin päästään tämä kausi korkkaamaan.

Lokakuun lopussa, vesien jo kylmetessä kuume kävi liian kovaksi ja päädyin hankkimaan oman kalastuskajakin. Marraskuun toisena päivänä oli neitsytreissun aika. Ilma oli kalsea, mutta ei se intoa latistanut, vesille oli päästävä ja heti!

Kajakin nosto auton katolle ja pois sieltä sujui aika hyvin, vaikka vehje painaakin lähes neljäkymmentä kiloa. Laitetaan ensin matto kattokaiteen päälle suojaamaan auton kattoa ja kylkeä. Sitten nostetaan kajakin nokka kattokaiteen päälle sivusta poikittain. Seuraavaksi nostoa kajakin perästä ja liutus telineille ja kääntö oikeinpäin. Sama juttu sitten rannassa päinvastoin.

Rannassa jonkun verran aikaa kului kajakin pakkaamiseen ja ehkä otin hiukan liikaa tavaraa "kaiken varalta" enismmäiselle reissulle. Tietynlainen minimalismi olisi varmaan valttia, mutta jos kumminkin tarvii...

Ilman lämpö oli lähellä nollaa ja taivaalta vihmoi sumuista sadetta kylmän tuulen mukana. Se ei riittänyt vähentämään innostusta tippaakaan.


Valmiina lähtöön.






Vihdoin kun sain kajakin vesille, oli hymy kyllä herkässä. Kelluntarenkaaseen verrattuna eteneminen
oli vaivatonta, mutta kuitenkin olin lähes veden pinnan tasalla. Meloin aluksi rauhassa ja hain tuntumaa liikkumiseen. Kajakin suunnassa pitäminen tuntui aluksi vähän hankalalta, mutta melontatekniikan kehittyessä homma varmaan helpottuu. Vakaalta kajakki tuntui ja vauhtiakin siihen sai kun laittoi kropan töihin.

Meloin pelipaikoille ja heittelin haukiperhoa ruovikon laitaan. Istualtaan heittäminen sujui mukavasti, enkä kokenut ainakaan vielä tarpeelliseksi kokeilla seisten heittelyä. Yksi paranuskohde löytyi välittömästi, nimittäin ankkuri. Kalastuskajakki ottaa tuulta herkästi ja koska syväystä ei ole juuri ollenkaan, se pyörii ja kääntyy aina tuulen suuntaan kun ankkuripiste on takana. On siis hankittava systeemi jolla ankkuripistettä voi siirtää kajakin kyljellä ja näin pitää alus halutussa suunnassa tuulesta riippumatta.


Hauet eivät hirveästi retkeäni haitanneet, vain tämä yksi kävi kajakin vieressä irroitettavana.









Muutaman tunnin kalastelun jälkeen oli aika pitää evästauko ja keräillä ajatuksia.
Melominen tuntui mukavalta ja jos matkaa kertyy enemmän, se alkaa varmasti käydä myös kuntoilusta. Perhokalastus kajakista onnistuu mainiosti, kunhan ankkuri pitää kajakin oikeassa suunnassa tai ei tuule liikaa. Kajakin vesillelasku onnistuu helposti paikoista joihin venettä ei saa lähellekään. Toisaalta kajakkiakaan ei kyllä raahaa niin pitkälle kuin kelluntarengasta.

Marraskuun päivä on lyhyt ja pian alko jo hämärtää. Aika suunnata kohti rantaa. Matkaa oli kertynyt vain nelisen kilometriä, koska suuren osan ajasta kalastin, enkä taittanut matkaa. Kuitenkin ihan mukavan kokoinen alue tuli kartoitettua muutaman tunnin aikana.

Tympeästä kelistä ja huonosta kalantulosta huolimatta fiilis oli aika hieno. Olen tainnut vihdoin löytää kalastusmuodon josta nautin eniten.







0 kommenttia:

Mikä Kalajakki?

21.3.15 0 Kommenttia


Kalastuskajakki, kalastus, kajakki, kalajakki.... Siitä se ajatus sitten lähti. Pienestä kirjoitusvirheestä tuli nyt uuden blogin nimi. Sattumalta kaikki suuret asiat syntyvät vai miten se nyt oli.

Kalajakissa kirjoittelen kalastuksesta eri muodoissaan, mutta pääasiassa kajakkikalastuksesta, jonka vietäväksi ajauduin viime syksynä. Samalla kun opettelen itse lajin saloja, yritän jakaa niitä myös muille.

Ajatuksissa on kirjoitella ainakin kalastuskajakin hankinnasta ja varustelusta. Myös reissuraportteja tulee kunhan kausi pääsee alkuun. Netin syövereissä on paljon erilaista kalastuskajakkiaiheista materiaalia ja linkittelen niistäkin parhaita paloja tänne.

Tästä se lähtee, vesille!

Ensimmäinen reissu oli viime vuoden marraskuussa. Kylymä.

0 kommenttia: