.png)
Pääsiäisen reissut
Pääsiäisen pyhinä tarjoutui perheelliselle harvinainen tilaisuus, oli mahdollisuus kahteen peräkkäiseen kalastuspäivään!
Lauantai 4.4.
Lauantain reissu suuntautui samalle lähtöpaikalle kuin viimeksikin. Yöpakkasia on riittänyt ja sulat paikat ovat vielä vähän kortilla, joten otin varman päälle.
Tällä kertaa lähdin toiseen suuntaan kuin viimeksi ja sieltäkin sulaa vuolletta tuntui löytyvän. Vaan kaloja ei. Haravoin hyvän näköisiä ruovikonreunoja, mutta kaislikoiden krokotiilit eivät antaneet merkkiäkään itsestään. Tähän aikaan hauet varmaan kerääntyvä kutulahtien edustoille ja nämä paikat eivät kyllä varsinaisia kutulahtia olleet, joten se selittänee kalojen poissaolon.
Keli oli kyllä aivan hyvä hauen kalastukseen, pilvistä, pieni tuuli ja taivaalta sateli hiljalleen vettä tai räntää. Välillä toki oli poutaakin.
Olin kalastellut sulan alueen loppuun asti ja palailin toista laitaa takaisin päin, kun tunsin perhossa hennon nykäyksen. Luulin ensin sitä kaislaksi, mutta laiska jumputus paljastikin päivän ensimmäisen kalan jääneen koukkuun. Vinssasin kiloisen pulikan kajakin viereen ja irrotin koukusta. Hauki oli aivan täynnä matoja, joten tämä oli varmaan ollut pidempään pohjan tuntumassa mököttämässä. Pienikin kala antaa uutta virtaa, joten uudella innolla viskoin perhoa kohti kortteikkoa. Muutaman kymmenen metrin päästä tapahtui edellisen toisinto ja aivan samankokoinen kala kävi taas irrotettavana. Sitten ei taas mitään.
Rantauduin evästauolle hiomaan suunnitelmaa. Päätin suunnata vielä samaan suuntaan josta kauden avauksessa kalan sain, siellä suunnalla olisi myös lahdukka jossa ehkä jonkinlaista kututoimintaakin voisi olla, ehkäpä siis kalojakin.
Tankkauksen jälkeen uudestaan vesille siis. Puolen tunnin kalastuksen jälkeen, uuden ruovikon lähettyvillä pudotin taas ankkurin veteen. Plumps - ja jäin hölmönä tuijottamaan kädessäni löysänä roikkuvaa köydenpäätä. Lenkki, johon ankkuriköysi oli sidottu oli pultilla kiinni ankkurissa ja tämä pultti oli päättänyt löystyä ja lopulta irrota. Ankkurini oli siis nyt jonkan pohjassa js sinne jäisi. Se tekisi loppupäivän kalastuksesta entistä haastavampaa, mutta eipä siinä, eteenpäin...
Iltapäivä alkoi lopulta kääntyä illaksi, tuuli tyyntyi ja aurinkokin pilkahti välillä. kalatahtumia ei vaan kuulunut, joten meloin takasin rantaan ja pakkasin kamat tämän päivän osalta. Huomiselle olisi pakko keksiä uusi paikka, tämä oli nyt nähty.
Sunnuntai 5.4.
Maanisen karttojen selailun jälkeen päädyin tekemään pienen listan mahdollisitä paikoista, jotka olisivat mahdollisesti jo sulia ja joista kajakin ehkä saisi vesille. Joka tapauksessa olisi selvää, että nyt tutustuisin uusiin alueisiin ja sehän on jo sinänsä lupaus seikkailusta...
Ensin kävin vilkaisemassa pienehkön metsälammen, jossa olin vuosia sitten vieraillut kelluntarenkaalla. Paikka oli ihan lupauksia herättävä silloin. Nyt se tosin oli tukevasti jäässä. Ja kajakin roudaus rantaan tulisi olemaan maaston takia hikinen savotta, vaikka matkaa ei ole paljon, No, se savotta jäi vielä kesemmälle.
Seuraavana kohteena tahi ajatuksena oli mennä Kyllönjoen kautta Ilmoilanselän pohjoispäähän tai siten Pinteleen eteläpäähän. En kuitenkaan löytänyt sopivaa kajakin vesillelaskupaikkaa täältä, joten haaveeksi jäi.
Siirryin Pinteleen pohjoispäähän ja sieltähän löytyi sillan pielestä mainio vesillelaskupaikka.
Kävin ensin katsomassa Pinteleen pohjoisosan ruovikoita, mutta jää olikin vastassa aika pian, joten pitkälle ei päässyt. Vesi oli melko kirkasta ja aurinkokin paisteli, olipas tämä mukavaa. Kaloista ei tosin havaintoja.
Vaihdoin suuntaa alavirtaan päin ja meloin kohti Mallasvettä. Matkalla taas muutamien hyvän näköisten paikkojen kokeilut ilman tulosta.
Ruotsilanselkä olikin yllättäen auki mukavasti ja näytti siltä, että loppupäivä kuluisikin sen paikkoja katsellessa. Järvi on kuitenkin karu ja ilman kokemusta haukipaikkojen etsintä menee lähinnä ruovikoiden perusteella. Kun eteläranna ruovikot oli katsottu, seuraava hyvännäköinen paikka näyttikin olevan toisella rannalla Paskosaaren Itapuolella. Matka näytti aika pitkältä, mutta olihan tässä aikaa joten kokkka kohisten kohti parempia paikkoja. Vartin melomisen jälkeen olinkin pelipaikoilla ja nyt kyllä näytti hyvältä. Syvemmän veden reunalla tynkäkaislalauttoja, jotka tiivistyivät rantaa kohden tiheämmäksi ruovikoksi. Jos minä olisin hauki, niin täällähän minä kevättä odottelisin!
Paikan lupaavasta ulkonäöstä huolimatta tapahtumia ei vaan ollut. Yritn eri uittotapoja perholle, vaihtelin perhoja ja yritin kuumeisesti etsiä parhaat taskut joista kalan voisi yhyttää. Ilman tapahtumia se keskittyminen kuitenkin pikkuhiljaa alkaa herpaantua. Ja silloin se tietysti tapahtuu. Olin juuri nostamassa perhoa uuteen heittoon, kun aivan kajakin vieressä roiskahtaa kunnolla. Kalan kylki näkyy selvästi kun kohtuullisen kokoinen hauki kääntyy perho suussaan kohti syvempää vettä. Nyt vasta tajuan antaa vastaiskun, mutta olen toivottoman myöhässä. Kaksi painavaa jumpsautusta ja kala on irti. Kirosana lipsahtaa ääneen, mutta ei ihan tosissaan. Miten hieno kokemus! Adrenaliini virtaa suonissa ja hetki on pakko huokaista. Tämän taki tätä tehdään! Vaikka kala selvisi voittajana, oli kokemus ja se hetken sähköinen taphtuma niin vahva, että taas jaksaa keskittyä ja kalastaa loppupäivän.
Jatkoin ruovikoiden kampaamista entistä raivokkaammin, mutta ilman tulosta. Evästauko auringonpaisteessa järvenselälla mastui silti hyvältä.
Evästauon jälkeen jaksoin vielä tunnin verran paiskoa sutia ruovikkoon, mutta lopulta oli nostettava kädet pystyyn antautumisen merkiksi. Joko tässä ei ollut enempää kalaa, tai sitten en vaan osaa. Joka tapauksessa aika meloa takaisin. Paluumatka sujui mukavasti, näköjään tuollainen 3-4 km/h on mukava matkavauhti tuolla kajakkimallilla ja minun tekniikallani. Melontatekniikka kun tästä vielä paranee, niin pitänee myös testata miten pitkää lenkkiä jaksaa tehdä.
Pääsiäisen kalasteluista jäi aika vähän siis käteen, raitista ulkoilmaa, paremman kalan tärppi ja ankkuritappio. Mutta oli se vaan taas hienoa ja ei malta odottaa koska pääsee uudestaan. Ehkä sitten paikkaa ei enää tarvitse valita veden olomuodon perusteella?
0 kommenttia: