Ensimmäinen kajakkikalastusreissu

23.3.15 kajakkikalastus , reissuraportti , wildernessystems 0 Kommenttia

Vesi on niin kylmää, että se on kovaa. Siksi muistelen hetken vielä viime syksyä, ennenkuin päästään tämä kausi korkkaamaan.

Lokakuun lopussa, vesien jo kylmetessä kuume kävi liian kovaksi ja päädyin hankkimaan oman kalastuskajakin. Marraskuun toisena päivänä oli neitsytreissun aika. Ilma oli kalsea, mutta ei se intoa latistanut, vesille oli päästävä ja heti!

Kajakin nosto auton katolle ja pois sieltä sujui aika hyvin, vaikka vehje painaakin lähes neljäkymmentä kiloa. Laitetaan ensin matto kattokaiteen päälle suojaamaan auton kattoa ja kylkeä. Sitten nostetaan kajakin nokka kattokaiteen päälle sivusta poikittain. Seuraavaksi nostoa kajakin perästä ja liutus telineille ja kääntö oikeinpäin. Sama juttu sitten rannassa päinvastoin.

Rannassa jonkun verran aikaa kului kajakin pakkaamiseen ja ehkä otin hiukan liikaa tavaraa "kaiken varalta" enismmäiselle reissulle. Tietynlainen minimalismi olisi varmaan valttia, mutta jos kumminkin tarvii...

Ilman lämpö oli lähellä nollaa ja taivaalta vihmoi sumuista sadetta kylmän tuulen mukana. Se ei riittänyt vähentämään innostusta tippaakaan.

Valmiina lähtöön.

Vihdoin kun sain kajakin vesille, oli hymy kyllä herkässä. Kelluntarenkaaseen verrattuna eteneminen
oli vaivatonta, mutta kuitenkin olin lähes veden pinnan tasalla. Meloin aluksi rauhassa ja hain tuntumaa liikkumiseen. Kajakin suunnassa pitäminen tuntui aluksi vähän hankalalta, mutta melontatekniikan kehittyessä homma varmaan helpottuu. Vakaalta kajakki tuntui ja vauhtiakin siihen sai kun laittoi kropan töihin.

Meloin pelipaikoille ja heittelin haukiperhoa ruovikon laitaan. Istualtaan heittäminen sujui mukavasti, enkä kokenut ainakaan vielä tarpeelliseksi kokeilla seisten heittelyä. Yksi paranuskohde löytyi välittömästi, nimittäin ankkuri. Kalastuskajakki ottaa tuulta herkästi ja koska syväystä ei ole juuri ollenkaan, se pyörii ja kääntyy aina tuulen suuntaan kun ankkuripiste on takana. On siis hankittava systeemi jolla ankkuripistettä voi siirtää kajakin kyljellä ja näin pitää alus halutussa suunnassa tuulesta riippumatta.

Hauet eivät hirveästi retkeäni haitanneet, vain tämä yksi kävi kajakin vieressä irroitettavana.

Muutaman tunnin kalastelun jälkeen oli aika pitää evästauko ja keräillä ajatuksia.
Melominen tuntui mukavalta ja jos matkaa kertyy enemmän, se alkaa varmasti käydä myös kuntoilusta. Perhokalastus kajakista onnistuu mainiosti, kunhan ankkuri pitää kajakin oikeassa suunnassa tai ei tuule liikaa. Kajakin vesillelasku onnistuu helposti paikoista joihin venettä ei saa lähellekään. Toisaalta kajakkiakaan ei kyllä raahaa niin pitkälle kuin kelluntarengasta.

Marraskuun päivä on lyhyt ja pian alko jo hämärtää. Aika suunnata kohti rantaa. Matkaa oli kertynyt vain nelisen kilometriä, koska suuren osan ajasta kalastin, enkä taittanut matkaa. Kuitenkin ihan mukavan kokoinen alue tuli kartoitettua muutaman tunnin aikana.

Tympeästä kelistä ja huonosta kalantulosta huolimatta fiilis oli aika hieno. Olen tainnut vihdoin löytää kalastusmuodon josta nautin eniten.