Alkoi tuntua siltä, että kotona ympyrän kävely riittää ja vesille on päästävä. Kamat kasaan, kajakki katolle ja sulan kalapaikan etsintään. Pari ensimmäistä paikkaa olivat ohilyöntejä, olin arvioinut väärin jäiden lähtöajan ja nämä paikat olivat vielä enimmäkseen jään peitossa. Ainoan sulan kohdan oli vallannut joutsenpariskunta, joiden puuhat vaikuttivat vaativan omaa rauhaa, joten siirryin eteenpäin.
Kahden suuremman järven välistä löytyy parin kilometrin kapeampi vuolle, jonka arvelin ainakin olevan sulana. Ja olihan se. Virallinen ajanotto kertoi, että 15 minuttiia meni siihen, että sain kajakin ja itseni taisteluvarustukseen. Aika kolea tuuli puhalteli, karvalakkikeli.
Vesille sitten. Meloskelin rauhassa ja katselin miltä näyttää. Molemmilla rannoilla oli hyvän näköisiä ruovikoita ja paikoitelleen ruovikoiden edessä oli metri tai pari jäätäkin vielä. Aika pian pääsin kalastuksen rytmiin ja kampasin ruovikoiden reunoja sekä hiukan syvemmältäkin välillä. Ei kuitenkaan vielä merkkejä kaloista.
Vaihtelin perhoakin, kunnes käteen osui talvella sidottu HD, jolla on aika veikeä uinti, se kääntyy poikittain tai melkein takaisinpäin aina vedon jälkeen. Värikin vaikutti sopivan pirteältä herättelemään kohmeisiä haukia.
Eipä tämäkään perho varsinaista jonotusta kajakkiin saanut aikaan, hiljaista oli. Se ei kyllä paljoa edes haitannut, kausi oli avattu ja kalastus maistui juuri niin hyvälle kuin pitääkin. Kun kalastus sujuu, sitä keskittyy täydellisesti siihen tekemiseen. Heittämiseen, perhon uittoon, seuraavan paikan katsomiseen. Kaikki turha, eli kalastuksen ulkopuolinen pyyhkiytyy mielestä pois.
Jonkun ajan päästä vaihdoin tuulen puoleiselta rannalta suojaiselle puolelle ja jatkoin tarkkaa kalastusta pitkin ruovikkojen reunoja. Ajelehdin ilman ankkuria juuri sopivalla vauhdilla ja huomasin kohdan, jossa ruovikon edustalla ollut jään reuna loppui ja ruovikko vaihtoi hiukan muotoa. Jotenkin tuli aika varma olo, että tuossa on pakko olla kala. Ja olihan siinä. Perho ei ehtinyt kulkea vedessä puoltakaan metriä kun sitä vietiin. Ensimmäisestä syöksystä luulin koukussa olevan todella ison kalan, mutta tälle olikin kertynyt voimaa ja pirteyttä kokoon nähden kummasti. Pidin kalaa aika tiukalla, sen verrran kun kasiluokan välineillä uskaltaa, mutta pintaan se ei heti tahtonut tulla. Hauki junnasi ja halusi aina kajakin alle suojaan. Pienellä riskillä hamusin toisella kädellä laukusta kameran kaulaan, onneksi hauki pysyi kiinni. Vääntö jatkui jonkun aikaa ja viimein sain kalan pinnalle. Olin tosiaan odottanut isompaa, mutta kyllä tuollainen hyväkuntoinen, noin neljäkiloinen tähän paikkaan kelpasi.
Perho oli syvällä hauen kidassa, onneksi sain sen kuitenkin irti melko helposti ja hauki potkaisi pirteänä jatkamaan kevään viettoa.
Siihen muutaman tunnin reissun saldo jäikin, mutta hyvällä fiiliksellä pakkailin kamat ja ajelin kotiin. Kauden avaus tuntui onnistuneelta. Melkein kaikki toimii, mutta ajatuksiin jäi, että jos joskus tulee isompia kaloja, niin pitää jotenkin järjestää mittaus ja ehkä punnituskin. Toinen asia mikä vaatinee huomiota on kameran suojaaminen vesiroiskeilta, Mutta tätähän tämä on, jatkuvaa virittämistä.
.png)
0 kommenttia: